Kokemuksia 

Digikameran hankinnasta ja käytöstä - 8

Sisällysluettelo

8. Kysymyksiä ja vastauksia

Olen saanut muutamia kysymyksiä lukijoilta. Tässä muutama aihepiiri ja vastaus.

8.1 Mikä kamera kannattaa ostaa ?

Tällaisissa asioissa ei ole helppoa antaa mitään erityistä suositusta. Kameran hankkijan on laitettava omat toiveensa jonkinlaiseen järjestykseen. Kaikkia mahdollisia ominaisuuksia ei ole samassa kamerassa, joten useimmiten joudutaan tyytymään kompromissiin.

Oleellisina seikkoina pitäisin

  1. tulenko toimeen pikkuzoomilla 2x - 3x vai pitääkö olla 6x - 10x säätöala
  2. haluanko pelkän hätäapulisävalon sijasta valokuvauksellista valaisua salamalla -> jos kyllä niin tarvitaan ulkoinen salama
  3. kuvaanko paljon sisänäkymiä ym -> tarvitaanko objektiivin laajakulmaisuutta
  4. kuvaanko paljon -> tarvitaanko CF2 korttikiintolevy (kolmen megapikselin kameran kuva voi olla kooltaan yli kaksi megatavua  - 128 Mt muistikorttikin voi olla epäkäytännöllisen pieni
  5. mihin käytän kuvia -> tarvitaanko tarkkuutta kaksi, kolme, neljä vai viisi megapikseliä - kymppikoon kuvassa ei juuri näy oleellista eroa
  6. kuvaatko paljon tai liikutko luonnossa - onko akun kestoajalla merkitystä
  7. onko laukaisu- ja/tai tallennusviiveellä merkitystä - useilla kameroilla ei ehdi mukaan nopeisiin tilanteisiin
  8. kameran koko - onko sillä merkitystä - pitääkö ehdottomasti mahtua taskuun
  9. hinta varusteineen - mihin se viimeinen viiva pitää vetää

Hyviä kameroita on lukuisia eri malleja ja merkkejä. Valinta ei ole helppo. Em.  avainseikkoja vertailemalla saadaan eroja näkyville. Siinä missä toiselle ostajalle erikoisominaisuudet ovat tärkeitä riittää toiselle pelkistetty malli. Asiaan kannattaa syventyä ja selvittää mitä  erityisominaisuuksia todella tarvitsee.  

En osaa antaa selvää vastausta kysymykseen "mistä kamera kannattaa ostaa". Pitää ottaa selvää mitä oman paikkakunnan foto-, hifi- tai atk-kauppiaat, digikuvausta harrastaneet tuttavat tai joku valokuvaamon pitäjä tietää ja suosittelee. Parhaiten tietoa eri kameramalleista löytyy www-sivuilta. Kaikki tieto ei välttämättä ole kovin kriittistä, mutta yhdistelemällä eri lähteiden tietoja asia selviää. 

Tavalliselle kuvailijalle suosittelen kameran hankkimista liikkeestä, josta saa asiantuntevaa palvelua. Jos kuitenkin päädyt tilaamaan ulkomailta mieti tarkoin mitä mahdollisia pulmia siihen liittyy. 

Eri weppisaiteilla on myös kameroiden vertailuja, ks. linkit. Kameran hankinta vaatii omaa paneutumista ja omaa harkintaa.

8.2 Objektiivilisäkkeiden käyttö

Muutamiin kameroihin on saatavilla objektiivilisäkkeitä kuvan saamiseksi laajakulmaisemmaksi tai telealueen tehostamiseksi. Laajin valikoima valmistajan omia lisäkkeitä on tiettävästi Nikonilla. - Saatavilla on myös yleismallisia lisäkkeitä.

Lisäke on saatava kameraan kiinni. Tähän voidaan käyttää erityistä adapteriputkea (esim. Canon G1) ellei optiikassa ole valmiina suodinkierrettä. Adapteriputkia sekä erikokoisia suodinkierteen muunnosrenkaita on saatavilla eri valmistajilta.

Muun kuin kameravalmistajan oman objektiivilisäkkeen käytössä saattaa olla ongelmia. Kuva saattaa olla epäterävä ja kuva-alan nurkat saattavat tummua. Tämä johtuu siitä, ettei yleismallinen lisäke ehkä asetukaan optisesti oikeaan kohtaan kameran oman objektiivin suhteen.  Parasta onkin kokeilla lisäkettä omassa kamerassa ennen ostamista.

Lisätietoja esim. Samuli Vahosen ja Steve's Digicams (molemmat englanniksi) sivuilta tai suodinasioita jäljempänä käsittelevien linkkien mukaisilla sivuilla. Vahonen on kokeillut useita eri lisäkkeitä. Oman kameran käyttöohje kannattaa myös lukea huolella. Ks. myös tämän sivuston kohta 1.7 Salamavalon käyttö ja lisäkkeet.

8.3 Suotimien käyttö

Useimmissa digikameroissa ei ole mitään suotimen kiinnitysmahdollisuutta. Joissakin kameroissa voidaan käyttää objektiivilisäkettä ja sellaisen kiinnityskierre soveltuu suotimillekin. Suodinta kiinnitettäessä on varmistuttava, ettei optiikan liikealue rajoitu suotimen vuoksi.

Suotimien käytöstä on tietoa yleisissä foto-oppaista, joihin tutustumista suosittelen. Nimenomaan digikuvaukseen sovellettua suodintietoa voi olla hankala löytää. Www-kohteista löytyy tietoa, ks. esim. Camera-Filters, joka sisältää hyvän yhteenvedon eri suotimista.

UV-suotimen käytöstä digikameran yhteydessä ei liene kuvan laatuun liittyvää hyötyä sillä ccd-kenno ei ilmeisesti ole haitallisella tavalla arka uv-aaltopituisen valon aiheuttamille häiriöille. Suotimen antama suoja objektiivin etulinssille on kuitenkin hyvä asia. 

Tavallisissa kameroissa uv-säteily on haitallista, sillä filmi on herkkää myös uv-valolle (perinteistä tietoa - mikä on tilanne uusimmilla filmeillä ei ole tiedossani). UV:n haitat kuvauksessa ovat pahimmillaan siellä missä säteily on voimakkainta eli lentokoneessa, vuoristossa ja otsoniaukon alueella. 

Autereisen päivän kuvien sinisyyttä voi vähentää Skylight suotimella, mutta vaikutusten arviointi vaatisi kokeiluja. Kameran automaattinen väritasapainon säätö (white balance) pyrkii kumoamaan suotimien vaikutuksen. Väritasapaino onkin valittava käsin suotimien käytön yhteydessä.

Harmaasuotimella saadaan aukko pysymään suurena ja terävyysalue pienenä. Harmaasuodin ei vaikuta värien toistumiseen. Polarisaatiosuotimella saadaan pois kiiltävien pintojen heijastuksia ja mm. taivaan sini syvemmäksi. Liukuvärjätyillä suotimilla saadaan kuvan osa-alueiden valoisuutta tai väriä muutettua. 

Digikamerat näkevät ir-alueen valon. Tämän voi kokeilla omalla kameralla ottamalla vaikkapa tv:n kauko-ohjaimesta kuvan samalla, kun ohjaimen jotakin painiketta painetaan. Ir-kuvaus avaa uuden näköalan maailmaan. Lisätietoja esim. ohessa mainituista www-osoitteista. 

Digikameroiden polttoväli on hyvin lyhyt - lyhyempi kuin muissa valokuvauskameroissa. Tästä johtuen objektiivin terävyysalue on laaja. Kirkkaassa valaistuksessa saattavat suotimien epäpuhtaudet, kuten pölyhiukkaset näkyä jossakin määrin kuvissa. Liian pieni tai paksukehyksinen suodin saattaa aiheuttaa kuvan kulmien tummumista. 

Hyviä lähtökohtia suotimen etsinnässä ovat suotimen monikalvopäällystys  ja tunnettu valmistaja (esim. Hoya, B+W, kameravalmistajat). 

Muunneltavuutta suotimen vaikutukseen saadaan järjestelmäsuotimilla esim. Cokin (Suomessa Interfoto). Suodintietoa löytyy myös www-kohteista The Filter Connection ja Robin Kanta Photographic Supply sekä THK Photo Products.

8.4 Ulkoisen salaman käyttö

Miksi ulkoinen salamavalo ?

  • tehon tarve - kameran oma salamalaite on heikkotehoinen, ulkoinen oleellisesti tehokkaampi
  • lisävalaistuksen laatu - esim. epäsuora valaisu tai suorassa valaisussa vähäisempi punasilmäisyyden vaara

Ulkoisen salaman käyttö digikamerassa on monitahoinen asia. Helpoin tilanne on kameroissa, joissa on valmiina lisäsalamalaitteen liitäntä. Hankalinta käyttö on kameroissa, joissa ei ole liitäntää ja joissa valotusta (aukkoa) ei voi säätää käsin. Aivan tyhjentävää vastausta ulkoisen salaman käytöstä en pysty antamaan. 

Keskityn lähinnä tilanteeseen, jossa kamerassa ei ole liitäntää tai joudutaan käyttämään kameran kanssa ei-yhteensopivaa salamaa. Ks. myös tämän sivuston kohta 1.7 Salamavalon käyttö ja lisäkkeet. Huomaa viittaus "voiko minkä tahansa salaman liittää johdolla kameraan, jossa on liitäntä tai istukka ulkoiselle salamalle".

Vanhassa digikamerassani ei ollut ulkoisen salaman liitäntää. Liitännän puuttumisesta oli se haitta, että oman salaman on aina välähdettävä sekaan. Kamerassa oli kuitenkin aukon käsinsäätö. Käytin "romukopasta" esille kaivamaani 28 ohjeluvun National salamalaitetta onnistuneesti orjalaukaisijan avulla. Se laukaisi lisäsalaman, kun kameran oma salama välähti. Orjan ostin fotoliikkeestä ja hinta taisi olla 200 mk:n hujakoilla. 

Ohjeluku kertoo salaman tehon eli 28 = täysitehoisella välähdyksellä oikea aukko 10 metrin päässä olevan kohteen kohdalla on 2,8 (100ASA). Ohjeluku 40 kertoo, että oikea aukkoarvo on 4,0 eli edelliseen nähden voidaan himmentää yhden aukon verran enemmän tai kuvausmatka voi olla pidempi. Kameran sisäisen salaman ohjeluku voi olla esim. 12 eli teho ei riitä 10 m päähän.

Ulkoisen salaman käytössä tarvitaan perinteistä fototietoa. Uudemmissa (filmiä purevissa) järjestelmäkameroissa ulkoisenkin salaman teho säätyy kameran sisällä olevan TTL-mittakennon havaintojen mukaan. Suotimet, objektiivin valovoiman vaihtelu eri polttoväleillä ym. tulevat aina huomioiduiksi. 

Käyttäjän ei tarvitse tehdä salamalaitteessa mitään asetuksia (teho, filminherkkyys, objektiivin kuvakulma tms.). Kamera ja salama pelaavat täysin automaattisesti yhteen. Riittää, kun laittaa virran päälle. Jos kameran aukkoa ja suljinaikaa säätää manuaalisesti pelaa salama silloinkin automaattisesti kameran sisäiseen mittakennoon luottaen. Aikaa elektroniikan toimintaan riittää - välähdykset ovat pitkiä verrattuna sähkön kulkuun (valon nopeudella) kameran ja salaman elektroniikassa.

Canon G1:n salamaistukassa on samanlaiset ohjausnastat Canonin salamalle kuin järjestelmäkameroissa. Kamera ja salama kytkeytyvät useiden toimintojen suhteen yhdeksi kokonaisuudeksi. Kameroiden välillä on kuitenkin eroja. Joissakin digikameroissa (istukalla tai johtoliittimellä varustetuissa) on kameran ja salaman välillä vain laukaisutieto - ei mitään valotuksen ohjaukseen liittyvää tietoa.

Vanhassa digikamerassani sen oman salaman teho säätyi suoraan kuvausetäisyyden mukaan. Lähikuvissa teho on pienempi ja loitompana olevaan kohteeseen se välähtää tehokkaammin. Suotimien ym. vaikutusta ei kompensoida mitenkään. Suotimien vaikutus voidaan laskea.   TTL-salamamittaus olisi paras ratkaisu, mutta ilmeisesti hankala toteuttaa.

Useimmat vanhemmat salamalaitteet toimivat TTL-mittauksesta poiketen salamalaitteen oman mittakennon vastaanottaman valon mukaan säätyen. Kun valoa on palannut kohteesta mittakennoon riittävästi katkaistaan välähdys. Kamerasta valitaan aukon esivalintaan perustuva automatiikka tai täysin manuaaliset asetukset. Aukon arvo katsotaan salaman tehoalueen mukaan asettamalla filminherkkyysvalitsin salamalaitteessa kameran ominaisherkkyyden mukaan - esim. 100 ASA. Filmin herkkyys ei sinänsä vaikuta mitään salaman tehoon - taulukko vain kertoo mikä aukko on kameraan asetettava, jos filminherkkyys on xxx. Tehoon vaikuttaa tehoaluevalinta (esim. "vihreä" ja "oranssi").

Uusien järjestelmäkameroiden yhteyteen tarjotaan salamalaitteita, joista em. käsisäätöisen valotuksen ominaisuudet on poistettu (esim. Canon Speedlite 420EX). Laitteessa ei tällöin ole filminherkkyystaulukkoa ja aukkoarvon valitsinta.

Omalla kennolla mittaavissa salamalaitteissa ongelmia saattaa aiheuttaa tehoalueasetuksien vaihtoehtojen vähyys. Jos haluaa vallitsevan valon vaikuttavan luonnollisella tavalla kuvaan käy tilanne hankalammaksi mitä tehokkaampi salamalaite on. Valittavat automaattiset tehoalueet vastaavat liian pientä aukkoa vallitsevan valon kuvauksen täytesalamakäyttöä ajatellen (esim. 100ASA herkkyydellä 5,6 ja 11 aukot). Yleensä tehokkaammissa salamalaitteissa nämä ovat vastaavasti vieläkin pienempiä (esim. 8 ja 16). Digikameroissa ei välttämättä ole edes saatavilla kovin pientä aukkoa - esim. Canon G1, jonka pienin aukko on 8.

Aukko 5,6 ja kohtuullisen hyvin valaistu tila ovat vielä ok. Aukko 11 olisi ok lähikuvaukseen, jos kamerassa sellainen aukkoarvo on. Hämärässä olisi hyvä saada salama säätymään omalla mittakennollaan myös aukolle 2,8 (2,0 jos kamerassa on tällainen optiikka). Yleensä tämä ei onnistu ulkoisen salaman kanssa, mutta toimii alkuperäisen salaman kanssa (esim. G1 ja 420EX).

Haluttaessa vallitsevan valon vaikutuksen näkyvän kuvassa valitaan mahdollisimman suuri aukko. Myös suljinaika vaikuttaa vallitsevan yleisvalon määrään (ja tärähdysvaaraan). Salaman lyhyt välähdys "pysäyttää" kohteen, mutta liian pitkä suljinaika mahdollistaa, että kohteen liikkuessa kirkkaat kohdat häntivät - useimmiten haitallisesti. 

Ulkoinen salama mahdollistaa epäsuoran valaisun. Tämä on hyvä tapa valaista. Siinäkin on omat niksinsä. Foto-oppaissa on tästä tietoa. Epäsuorassa salamassa ei haittaa vaikka osa valosta menisikin suoraan (esim. kameran omasta salamasta), kunhan kuva-alaan ei tule mitään selkeää valaistun alueen rajaa.

Salamassa on hyvä olla nivelöity välähdyspää, jotta mittakenno osoittaisi kohti kuva-alaa myös epäsuorasti valaistaessa. Salaman mittakenno pitää kohdistaa joka tapauksessa kohteeseen. Todellisessa TTL-salamamittauksessa voi koko salamalaite sojottaa ihan minne tahansa - teho säätyy kamerassa olevan kennon saaman kohteesta heijastuvan valon mukaan.

Jos salamalaite on eri etäisyydellä tai eri suunnassa kuin kamera tulee pulmia. Salamalaitteen mittakenno on väärässä paikassa ja salaman teho säätyy sen sijainnin ja kohteen sinnepäin näkyvän pinnan valaistumisen mukaan. Kannattaa kuitenkin kokeilla ja korjata mahdollinen väärä valottuminen valitsemalla kamerassa toinen aukko tai muuttamalla salamalaitteen etäisyyttä kohteeseen.

Lähikuvauksessa lisäsalamalla kannattaa valaista epäsuorasti tai hajoittimen (esim. valkoinen paperi) läpi. Salaman valotusautomatiikka ei välttämättä toimi lähikuvauksessa vaan oikea valotus haetaan kokeellisesti. Salama asetetaan manuaaliselle asetukselle (täysi teho, 1/2 teho tms.). Kuvattavan kohteen (esim. koriste-esine) ympärille asetetaan jotakin valoa pehmentämään - vaikkapa valkoinen paperitötterö. Kameraan valitaan manuaalisesti pienin valittavissa oleva aukko (esim. 8). Kameran oman salaman välähdys ei yleensä haittaa. Jos kuva ylivalottuu siirretään lisäsalamaa loitommaksi kunnes saadaan oikein valottunut kuva. Lähikuvauksessa työtä helpottaa jalusta.

Pienellä harjoittelulla ja ulkoisen lisäsalaman käytöllä saa kuviin uutta laatua vaikka kamera olisi vaatimatonkin. Lisävalo parantaa kuvan laatua. Usein digi- ja filmikuvia heikentää valon vähyys, epätasaisuus ja/tai valotuksen virheellisyys. Lisäsalaman käytöstä saa erityisen helposti hyötyä digikuvauksessa - kun näkee heti mitä kuvalle tapahtuu. Investointi lisäsalamaan voi parantaa kuvia enemmän kuin kameran vaihtaminen mallista a malliin b.

"Vallitsevan valon salamakuvaus" vaatii pientä osaamista, mutta antaa hyvän lopputuloksen. Kun tähän vielä yhdistetään epäsuora valaisutapa salamalla ollaan "hyvien kuvien lähteellä". Vallitsevan valon kuvauksessa valotusajan pitää olla riittävän pitkä ja aukon suuri. Tärähdysvaara kasvaa. 

Järjestelmäkameroiden suuri paino hillitsee tärähdystä pitkillä ajoilla - aika 1/30 tai 1/15 onnistuu vakaalla otteella hyvin, 1/8 onnistuu myös joskus. Näiden käyttö edellyttää järjestelmäkamerassakin useimmiten aukon ja ajan manuaalista asettamista. Salaman kytkeminen kameraan saattaa asettaa automaattisesti jonkun tietyn alarajan suljinaikaan (esim. 1/60), kun ohjelma "P" on valittuna. Kompaktikameroissa saattaa olla toiminto "slow-flash" vallitsevan valon salamakuvausta varten. Epäsuora valaisu edellyttää ulkoisen salaman käyttöä.

Kameroissa on eroja myös siinä miten valotuskorjaussäätö vaikuttaa omaan ja ulkoiseen salamaan. Esim. Canon G1:ssä on erikseen valotuksenkorjaus salamalle ja valitsevan valon kuvaukselle. Samat valinnat ovat käytössä sekä ulkoisella että sisäisellä salamalla.

Joskus esim. isoissa tiloissa kuvattaessa tarvitaan myös raakaa voimaa. Pikkuruinen kameran salama ei yksinkertaisesti ole riittävän tehokas jonkin isomman alueen valaisuun. Iso kohde valaistaan tehosalamalla suorasuuntauksella.

Salaman käyttö päivänvalossa on myös hyödyllistä varsikin, jos kuva-alalla on valoisuuseroja tai ollaan vastavalotilanteessa. Käytän "täytesalamaa" lähes jatkuvasti. Salaman synkronoituminen ulkokuvauksessa nopeaan suljinaikaan ei ole ollut ongelma digikuvauksessa. 

Sen sijaan verhosulkimellisissa (=järjestelmä)kameroissa täsmäys pitää osuttaa hetkeen, jolloin koko reikä on avoin yhtä aikaa. Suljin toimi siten, että ensimmäinen verho avaa reijän ja toinen tulee perässä sulkien sen. Salama voidaan täsmätä reijän aukioloajan alkuun (yleensä) tai loppuun. Kuvaan tulee näkyvää eroa vain pitkillä suljinajoilla esim. kun halutaan liikkuvien valopisteiden tms. tekevän häntiä. Nykykameroissa verholamellit liikkuvat niin nopeasti, että salamaa voi käyttää melko suurillakin suljinnopeuksilla (esim. 1/125 s tai 1/250 s). Suuria nopeuksia tarvitaan esim. ulkona päivänvalossa tai liikkuvia kohteita kuvattaessa.

8.5 Toimiiko kamera pakkasessa ?

Kameroiden toiminta pakkasessa ei ole itsestään selvää. Mekanismit voivat jäykistyä ja virtalähteen kapasiteetti alenee voimakkaasti. Lcd-näytöt eivät välttämättä toimi. Kameran valmistaja on saattanut ohjelmoida joitakin varotoimenpiteitä akun virran vähentymisen varalle. Kamera saattaa sammua automaattisesti tai joku toiminto ei lainkaan toimi. Eri akkutyypeillä on erilainen pakkaskestävyys.

Eri kameramalleilla on suuret erot virrankulutuksessa ja akun kapasiteetissä (ks. esim. Color Foto 2/2001). Tästä voidaan päätellä, että siinä missä toinen kamera vielä toimii saattaa toisen tyypin käyttö olla mahdotonta.

Käyttäjän on hyvä perehtyä kameran käyttöohjeesta valmistajan suosituksiin. Joka tapauksessa on suositeltavaa pitää kamera mahdollisimman lämpöisessä, vähintään päällystakin taskussa. Pidemmän ulkonaolon aikana voi kameran akun pitää erillään vaikkapa povitaskussa.

Kameraa ei kannata säilyttää kylmässä. Jos se on kuitenkin jäähtynyt on sen annettava lämmetä rauhassa esim. kankaaseen käärittynä. Tämä vähentää kosteuden tiivistymistä. Akkua ei saa ladata kylmänä vaan sen on ensin annettava lämmetä huoneenlämpöiseksi. Tätä voi jouduttaa lämmittämällä akkua esim. kädessä.

Omakohtainen kokemus

Kamerani jäi autoon yöksi. Lämpötila oli -27° C. Onneksi kameralaukku ei ollut hapristunut eikä mitään muutakaan hassua tapahtunut. 

Tuuli oli kova ja tuntui todella kylmältä. Käynnistin kameran. Lcd:t olivat pelkkiä haamuja ja paristoindikaattori näytti varoitusta "akku tyhjä" vaikka akku oli täysi. Otin muutaman kuvan, mutta lcd vei liikaa virtaa ja kamera sammui automaattisesti. Jatkoin optisen etsimen varassa. Nenä pyrki jäätymään kiinni kameran peltiseen kuoreen. Zoomi ei toiminut, mutta kamera tuntui muuten pelaavan (ilmeisesti suuret virrankuluttajat on ohjelmoitu mykistymään, kun virta on vähissä). Valikoita ym. hienouksia ei voinut katsoa.

Otin kävelyretken aikana kymmenkunta kuvaa ilman muita ongelmia. Tulin lopulta sisälle. Annoin kameran ja kun lämmetä toisistaan erillään. 

Katsoin kuvat. Yksi kuva oli vain valkoinen haamuruutu, muut olivat täysin ok. Haamuruutu tuli juuri silloin, kun kamera sammui automaattisesti lcd:n ollessa päällä. Aiemmin ulkona kuvatessani kamera on ollut retkelle lähtiessä lämmin ja olen pitänyt sitä taskussa. Näin menetellen kamera onkin toiminut täysin normaalisti -19° C lämpötilassa. Ks. myös jakso 2.6.

Varovaisuutta on noudatettava !

 

Av-järjestelmien suunnittelu ja hankintojen konsultointi Av-Sectorilta. 

Copyright (c) 2000, 2001, 2002 by Jouko Leskinen, Jyväskylä, Finland
Kaikki oikeudet pidätetään. Mainitut tavaramerkit kuuluvat niiden omistajille. Esitetyt tiedot ja kommentit ovat kirjoittajan yksityisiä näkemyksiä ja mielipiteitä. Kirjoittaja ja sivuston ylläpitäjä eivät ole vastuussa niistä välittömistä tai välillisistä seuraamuksista, joihin tässä esitetyt tiedot mahdollisesti johtavat. Lukijan on käytettävä kaikissa ratkaisuissaan omaa harkintakykyään ja noudatettava laitevalmistajien, viranomaisten ym. suosituksia, ohjeita ja määräyksiä.

All rights reserved. All mentioned trademarks are property of their respective owners.