Digikameran hankinta ja käyttö

Otin kokeeksi muutaman yökuvan pelkän kuun valaistessa maisemaa. Otin kuvat sisältä ikkunan läpi. Käytin asetuksia 50 ASA / 8 s / f2,0. Kuvittelin, että 50 ASA'lla kohina jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Tähystäminen tapahtui täysin arvioimalla. Lcd-etsimestä ei nähnyt mitään. Optinen etsin toimi, mutta tähystäminen oli lähes mahdotonta käytettyäni kukkatelinettä jalustana (jalusta oli unohtunut matkasta).

Tulokset olivat yllättävän hyviä vaikka kameran kenno on jättänyt kuvan pohjaan raidallisuutta samaan tapaan kuin skannereissa, kun ollaan suorituskyvyn äärirajoilla. Mallikuvia 640 x 480 koossa :

	kuva 6 (83 kt), pienennetty, ei terävöity		kuva 13 (98 kt), pienennetty, ei terävöity		kuva 16 (99 kt), pienennetty, ei terävöity
	kuva 6 korjattu (202 kt), sävykorjaus, terävöinti		kuva 13 korjattu (245 kt), sävykorjaus, terävöinti		kuva 16 korjattu (232 kt), sävykorjaus, terävöinti

Kuvat 6 ja 16 on otettu laajakulmalla ja 13 teleellä. Korjailtu kuva on isompi, sillä siihen on tehty terävöinti pienentämisen jälkeen. Molemmissa kompressioasetus oli sama.

Lisäkokeiluja onkin tehtävä esim. herkkyysasetuksen vaikutuksen toteamiseksi. Olisi saattanut olla sittenkin edullisempaa käyttää 50 ASA'n sijaan herkempää asetusta. Tyydyttävä ja odotukseni ylittävä suoritus G1:ltä. Ehkä tulevaisuuden digikamerat ovat jo herkkyysmielessäkin nykyisiä parempia.

Myöhemmissä yökuvauskokeiluissa olen havainnut, että esimerkiksi täyden kuun valaiseva vaikutus vaihtelee. Kun kuun on korkealla on valo voimakas ja G1:n asetuksilla 50 ASA / f 2,0 / 8 s saa hyviä kuvia.

Olen aiemmin kuvaillut järjestelmäkameralla yökuvia hyvin tuloksin. Revontuletkin näkyvät hyvin. Digitointi ei kuitenkaan ole ollut ongelmatonta hyvälläkään nega/diaskannerilla ja työn hitaus on mielestäni huomattava ongelma. G1 kameralla revontulet eivät toistu riittävän hyvin. Pidemmät valotusajat eivät olisivat tarpeen.

Varsinkin tummasävyisiä yökuvia katsottaessa pitäisi monitorin olla oikein kalibroitu. Jos näyttö on kalibroitu ohjelmallisesti vain kuvankäsittelyohjelmassa saattaa selain näyttää kuvat erilaisin sävyin - esim. jonkin verran tummempina.

Silmällä näkee aivan hyvin kuunvalossa. Mikähän on ihmissilmän "herkkyys ja aukkoarvo", sillä silmällä näki paljon paremmin "elävää kuvaa" eli "25 kuvaa / s" kuin kameralla 1 k/ 8 s / f2,0 / 50 ASA. Äkkipäätään laskien ero on 8 aukkoa samaan tasoon ja kun silmä näki paremmin voisi siitä tulla ehkä 2 aukon ero. Siis näin leikillään laskien arvot voisivat olla f1,0 (2 aukkoa 2,0:sta) / 12800 ASA (50 ASA korjattuna 8 aukolla). Montakohan vuotta menee, että kuluttajakamerassa on tuollainen herkkyys.

4.2 Lisää yökuvia

Edellisissä yökuvakommenteissani jäi avoimeksi herkkyysasetuksen vaikutus. Olen tutkinut asiaa lisää ja jotakin on selvinnytkin. Tulokset saattavat päteä myös muiden kameramallien kohdalla.

Uudella kokeella oli tarkoitus selvittää kannattaako käyttää pientä vai suurta herkkyyttä, kun valoa on hyvin vähän. Lisäksi pyrin selvittämään pääseekö kuvankäsittelyohjelmassa korjailulla samaan tulokseen kuin kamerassa tapahtuvalla herkkyyden muutoksella. Kuvat on otettu samoilla valotusajoilla ja aukoilla.

Herkkyysasetuksen muutos saa aikaan sen mitä voitiin olettaakin - eli hämärässä saatiin vaaleampia kuvia. Kuten voitiin arvata myös kuvakohina lisääntyi ja kohinan lisääntyessä myös tiedostokoko kasvoi huimasti eli 50 ASA'n 1.288 kt muuttui 400 ASA'n 2.673 kt:ksi. Tiedostokoon kasvu johti muistikortille mahtuvien kuvien määrän puolittumiseen.

Kohinan lisääntyminen on paljolti kiinni valotuksen oikeellisuudesta. Pimeys ja alivalotus yleensäkin tuovat aina kuviin kohinaa. Toisaalta hyvin valotetuissa 400 ASA kuvissa kohina on vielä kohtuullista.

Tilanne kääntyi mielenkiintoiseksi, kun yritin korjata otettujen kuvien valotusta kuvankäsittelyohjelmassa. Kokosin A4-koon pdf-tiedostoon (775 kt !) vierekkäin palat alkuperäisistä korjaamattomista kuvista ja samasta kuvasta vaalennetut versiot. On huomattava, että tämä on vain esimerkki - vaalennusasteen toisenlainen valinta olisi johtanut toisenlaiseen lopputulokseen.

Uuden tarkastelun perusteella voi todeta, että kamerassa tapahtuva kuvakohinan prosessointi esim. 200 tai 400 ASA asetuksin on suhteellisen hyvälaatuista. Jos kuvaa ensin 50 ASA'lla ja yrittää sitten vaalentaa kuvaa jälkikäteen päätyy heikompaan lopputulokseen kuin käyttämällä 400 ASA'n asetusta. Tätä voi tarkastella vertaamalla edellä olevan linkin pdf-arkin kuvista 400 ASA'n korjaamatonta ja 50 ASA'n korjattua. 400 ASA'n kuvaa ei oikeastaan olisi tarvinnut edes korjata.

On selvää, että eri valotuksellisista lähtökohdista ja eri tavoin menetellen voi saada erilaisen tuloksen kuin tässä kokeessa. Jokaisen hämärä- ja yökuvia kuvaavan olisikin siis hyvä kokeilla itse ja vetää sitten omat johtopäätöksensä.

Mielenkiintoista on myös se, että kun 400 ASA'n kohinainen kuva on pienennetty Picture Publisherissa käyttäen toimintoa "smart sizing" on kuvakohina lähes kokonaan kadonnut - vrt. ko. kokokuvan pienennöstä ja saman kuvan pienentämätöntä palaa (ks. alla olevat valinnat).

Alapuolella valittavissa olevat 640 x 480 kokokuvat ovat korjailemattomia ja ne on vain pienennetty. Tallennettaessa jpg asetukset ovat olleet kaikissa samat (= minimikompressio). Tiedostojen kokoerot johtuvat kohinan määrästä. "Palat" ovat 1:1 kokoisia ja muokkaamattomia osia vastaavista alkuperäisistä kuvista. Niistä näkyy esim. kohinan määrä.

	50 ASA pienennetty kokokuva (103 kt), ei terävöity, ei korjattu		100 ASA pienennetty kokokuva (146 kt), ei terävöity, ei korjattu
	50 ASA, 1:1 pala alkuperäisestä (125 kt), ei terävöity, ei korjattu		100 ASA, 1:1 pala alkuperäisestä (165 kt), ei terävöity, ei korjattu
	200 ASA pienennetty kokokuva (208 kt), ei terävöity, ei korjattu		400 ASA pienennetty kokokuva (259 kt), ei terävöity, ei korjattu
	200 ASA, 1:1 pala alkuperäisestä (210 kt), ei terävöity, ei korjattu		400 ASA, 1:1 pala alkuperäisestä (261 kt), ei terävöity, ei korjattu

Alla on linkit muutamaan vertailukuvaan, jotka on otettu täyden kuun aikaan. Kuvat on pienennetty 640x480 kokoon ja tallennettu samoilla asetuksilla. Herkkyyden kasvaessa lisääntyvän kohinan määrä kasvattaa kuvakokoa. Valotusaika 8 s ja aukko f 2,0.

4.3 Mihin Canon G1:n herkkyys riittää

Kun tilanne, paikka, tapahtuma, valaistus, värit tms. ovat mielenkiintoisia kannattaa kamera aina ottaa esille ja yrittää kuvaamista - vaikka olosuhteet olisivat hankalat ja esim. vaikka jalusta puuttuisi. Väliaikaisen jalustan tai tuen saa useimmiten jotenkin improvisoitua. Ottamalla useita kuvia saattaa joku onnistua teknisesti siinä määrin, että kuvaa voi käyttää. Itse en anna paljon arvoa kuvien äärimmäiselle terävyydelle ym. teknisille seikoille. Hyvä tilanne, hyvä sommittelu, hyvät värit tai joku muu mielenkiintoinen seikka riittää tekemään kuvasta käyttökelpoisen. Mukavia kuvattavia aiheita on joka puolella - on vain pidettävä silmät auki ja kokeiltava rohkeasti. Kamera on pidettävä aina mukana. Jos se kuitenkin unohtuu niin minulla on autossa hätävarana kertakäyttökamera.

Jalustaa ja pisimpiä valotusaikoja käytettäessä saadaan juuri ja juuri tyydyttäviä kuvia täyden kuun valaistessa maisemaa - ainakin talvella lumen peittäessä maiseman. Revontulet toistuvat kuvissa, mutta kameran herkkyys ei oikein riitä hyvälaatuiseen kuvaan (ainakaan eteläisessä Suomessa). Lapissa en ole G1-kameraa kokeillut enkä tiedä vaihteleeko revontulien kirkkaus merkittävästi alueen mukaan.

Kuuton kirkas yö tähtitaivaineen on liian hämärä G1:lle (ja luultavasti suurimmalle osalle muitakin digikameroita). Jonkinlainen kuva syntyy ja tähtiä näkyy, mutta laatu on heikko kohinan ja erilaisten raitojen häiritessä. Maksimivalotusaika 8 s onkin liian lyhyt - esim. 30 tai 60 s olisi sopivampi tai sitten kennon pitäisi olla herkempi.

Yökuvauksessa kannattaa kytkeä kamera välillä toistolle. Tarkennuksen onnistuminen kannattaa varmistaa. Käsintarkennus G1:llä on epäkäytännöllistä, mutta sitä kannattaa käyttää mikäli automatiikka ei saa tarkennusta kohdalleen.

G1:n etsimistä ei ole juuri hyötyä pimeässä kuvattaessa. Vasta kuvan oton jälkeen näyttö näyttää sen mitä kuvaan tuli. Kameran suuntaus ja kuvan rajaus onkin tehtävä käytännössä jo otetun koekuvan perusteella.

Ilta- ja aamuhämärässä eli kun valoa vielä on jonkin verran toimii kamera hyvin ja kuvan laatu on hyvä. Salamavalon yhdistäminen vallitsevaan valoon on mielenkiintoinen alue. Taustan suhdetta salaman valaisemaan alueeseen voidaan säätää, mutta parhaaseen lopputulokseen pääseminen edellyttää kokeiluja. Taustan näkyvyyteen voi vaikuttaa säätämällä valotusta osittain käsin, asettelemalla salaman ja vallitsevan valon valotuskorjauksia sekä muuttamalla herkkyysasetusta.

	Puiden ympäröimä pihapiiri ja ohuen pilven peittämä revontulien valaisema taivas, Photo Stichillä koottu kuva (137 kt), 200ASA, 8s		Sama maisema aamun sarastaessa, Photo Stichillä koottu panoraamakuva, pienennetty 480 pikseliä korkeaksi (107 kt)
	Revontulet Orivedellä, kuvattu auton katolle asetetulla kameralla (kun ei ollut jalustaa mukana!), (81 kt)		Revontulet Längelmäellä, kuvattu auton tuulilasin läpi (kun ei ollut jalustaa mukana!), kamera kojetaulun päällä (73 kt)
	(Rauhallinen) aamu sarastaa (74 kt)		Dramaattinen aamu, rekan perävaunu tulessa, käsivara, valotuskorjaus -2 aukkoa, (73 kt)
	Täytesalamalla valaistu pensas aamun sarastaessa, kuvattu eri versioita, joissa taustan valoisuusaste vaihtelee (76 kt)		Täytesalamalla valaistu pihlaja aamun sarastaessa, kuvattu eri versioita, joissa taustan valoisuusaste vaihtelee syvän sinisestä alkaen (76 kt)

Digikameran hankinnasta ja käytöstä - 4

4. Yökuvia

4.1 Ensimmäiset yökuvat

4.2 Lisää yökuvia

4.3 Mihin Canon G1:n herkkyys riittää