Digikameran hankinta ja käyttö

Harkitsin digikameran uusimista vuoden 2000 syksyllä. Innostus sai uutta vauhtia Canonin esiteltyä uuden G1 -mallin syksyn 2000 Photokina -näyttelyssä Kölnissä.

Perehdyin silloiseen kameravalikoimaan moneen eri otteeseen. Lueskelin weppisaiteilta uusimmat tiedot, testit ja tutkin koekuvia. Vaihtoehtoja oli paljon ja uusia malleja tuli markkinoille jatkuvasti.

1.1 Päätöksien aika

Päätyminen Canon G1:n hankintaan vuoden 2000 lopulla ei ollut aivan itsestään selvää. Sen hetken laatu- ja hintatasoon sovellettuja lähtökohtia olivat

Näillä kriteereillä ainoa ja hyvä vaihtoehto Canon G1:lle olisi ollut Nikon Coolpix 990. Jos Nikonin seuraava malli 995 olisi jo ollut markkinoilla olisi valintaa pitänyt harkita vielä tarkemmin. Nikon oli kuitenkin pahasti myöhässä uuden mallin kanssa. Coolpix 990:n puutteina pidin omalta kannaltani seuraavia seikkoja

Muiden kameroiden poisjäänti valinnoistani perustui pitkälti siihen, ettei niistä löytynyt ulkoisen salaman valmiutta samaan aikaan kääntyvän lcd-etsimen kanssa.

Viimeisin innostus uuden kameran ostoon tuli kun katsoin Pekka Saarisen Canon G1:llä kuvattuja näytekuvia. Kuvat ovat mainioita.

Mielestäni vähänkin vaativamman kuvaajan kannattaa ostaa kameran mukana ulkoinen salamalaite. Mallit, jotka eivät toimi yhteen ulkoisen salaman kanssa kannattaa mielestäni unohtaa heti kättelyssä (ellei olla liikkeellä aivan tiukalla budjetilla ja minimivaatimustasolla). Useat digikamerat vastaavat valokuvauksellisessa mielessä vain halpaa kompakti- tai aps-kameraa. Näillä kuvaukselliset ongelmat liittyvät erityisesti tilanteisiin, joissa tarvitaan lisävaloa eli salamalaitetta.

Eri kameramallien toiminta ulkoisen salaman kanssa vaihtelee, vaikka liitäntä onkin "samanlainen" kuin järjestelmäkamerassa. Asiaan kannattaa perehtyä tutustumalla laitteiden teknisiin tietoihin ja testeihin. Aivan samantasoista salaman ja kameran yhteistoimintaa kuin hyvässä järjestelmäkamerassa ei yleensä ole saatavilla.

1.2 Aiempi digikuvauskokemus

Ennen Canon G1:n hankintaa kuvasin reilut pari vuotta Casio QV-7000SX:lla. Ostin sen 1998 syksyllä harkittuani ensin kalliimpia vaihtoehtoja. Kuvasin sillä pääosin työhön liittyvää dokumentointia - ehkä parisen tuhatta otosta, ehkä enemmänkin.

Edullisesta hinnasta ja hieman lelumaisesta ulkoasustaan huolimatta Casio hoiti tehtävänsä hyvin. Kameran hinta ja aikaakin ehti säästyä. Casio oli täysin luotettava eikä pienistä kolhuista säikähtänyt.

Salamavalon sijainti hyvin lähellä objektiivia aiheutti hassuja ilmiöitä esim. pölyisissä olosuhteissa kuvattaessa. Kuviin ilmestyi "lumisadetta". Oheisessa mallikuvissa on yksi sumussa otettu kuva, jossa ilmiö näkyy hyvin. Sama ilmiö saattaa vaivata muitakin kameroita.

Pieniä omituisia ilmiöitä Casiossa oli - esim. salama ei aina välähtänyt vajailla akuilla kahta kuvaa peräkkäin ellei katkaissut välillä virtaa. Varsinainen ongelma oli se, että kuvien sävyalaa piti yleensä hiukan korjailla. 1280x960 resoluutio riitti juuri ja juuri tavallisiin kuvaustilanteisiin. Tietoja Casio QV-7000SX -kamerasta löytyy Imaging Resource'n sivustossa.

Olen korjaillut kuvia Picture Publisherin "tone balance" eli histogramminäytön ja/tai "modify color maps" gammakorjauksen avulla. Värivirheet oikenevat samoilla työkaluilla tekemällä korjaus kussakin värissä erikseen. Pienellä vaivannäöllä niin väritasapaino kuin sävyalakin on saatu kohdalleen. Mikron näyttö on kuitenkin kalibroitava - muuten kuvan visuaalinen arviointi menee hakoteille. Käyttämäni monitorin mukana tuli Colorific-ohjelmisto.

Tulostus 900-sarjan HP DeskJetillä tuotti Casion kuvistakin kymppikoossa kutakuinkin "tavallinen kamera + fotolabbis" tasoisia kuvia. Useimmiten jälki oli sävyiltään parempaa. Fotolabrojen tavallisissa kino- ja APS-kuvissa on usein kuvan tummilla alueilla laatua heikentävää tukkoisuutta.

Vanhan Casion AA-akkutouhu oli mielestäni kömpelöä ja kameran virrankulutus ison näytön vuoksi suurehko. Paristojen käyttömahdollisuus oli lähinnä teoreettinen asia. 2x optisella zoomilla pärjäsi kohtuullisen hyvin. Optiikan laajakulmaisuus ja kohtuullinen valovoima olivat plussia, kun ostin kameran. Käytin kuvien siirtoa kamerasta ir:llä kommunikaattoriin ja edelleen sähköpostitse vastaanottajalle - edistyksellistä !

Olen ottanut Casiolla todella hyviä kuvia. Nivelöity runko salli eri kuvakulmia ja salaman käyttö vallitsevan valon lisänä toimi hyvin. Salaman teho säätyi tarkennetun matkan mukaan. Käytin myös erillistä vanhaa salamalaitetta orjakennon avulla valaisemassa lähikuvia. Valitsin aukon silloin manuaalisesti ja muutaman testiotoksen jälkeen kuvat onnistuivat.

1.3 Casio QV-7000SX:n näytekuvia

Näytekuvat koossa 640x480, tiedoston koko on noin 75 - 85 kt, kompressioaste noin 11:1. Originaalikuvien koko on 1280x960 pl. itse kameran kuva, joka on otettu G1:lla.

auringonlaskun värikirjoa taivaalla	omenapuun oksa hämärtyvää taivasta vasten, täytesalama	täytesalama hämärtyvässä illassa
pihlajan oksia, täytesalama	"vettä sattaa ja aarinko paestoo", näkymä auton ikkunasta	myräkkää maantiellä
heinät sakeassa sumussa, salama (sumupisarat näkyvät erityisen selvästi salaman ja objektiivin lyhyen välimatkan johdosta)	kuusi pellon reunassa (tämä ei onnistu yhtä hyvin kaikilla kameroilla, tekniikka: panoroi ja laukaise, salama mukana)	hämärä talvinen päivä, lumihiutaleet kimaltelevat täytesalaman valossa
lähikuva setelistä, valaistu orjalaukaisimeen kytketyllä lisäsalamalla	lähikuva setelistä, valaistu orjalaukaisimeen kytketyllä lisäsalamalla, jossa paperinen valon hajoittaja	Casio QV-7000SX - nivelöity runko on kätevä

Kameran digitaalisuus sallii otosten välittömän arvioinnin ja uusilla otoksilla on voinut paikata edellisten ongelmia. Tämä on saanut kokeilemaan ja yrittämään. Olen mielestäni saanut digikameralla yhtä hyviä kuvia kuin perinteisellä kameralla.

Järjestelmäkameraan olen turvautunut yhä harvemmin. Vanha totuus pätee myös digikuvaukseen - hyvä kuva syntyy vaatimattomallakin kameralla.

Vuoden 2000 lopulla hankittu uusi kamera on luonnollisesti aivan eri sukupolvea ja laatua kuin vanha Casio. Arvelin, että uudella saadaan teknisessä mielessä oleellisesti parempia kuvia. Jo ensimmäiset kuvat osoittivat, että arvelu oli oikea. Myös kameran toiminnot vaikuttivat järkeviltä vaikka pientä totuttelua vaativilta.

Laukku avattuna, avatussa etuosassa kauko-ohjain, tv-johto ja liitinadapterit, verkkotaskussa usb-piuha ja omatekoinen suojus cf-korteille

laukku suljettuna, tv:n kauko-ohjain mittakaavaa antamassa

laukun kansi avattuna - G1 ja 420EX paikoillaan (huom! laturi, verkkojohto ja lisälinssit eivät mahdu laukkuun)

Laukku on osoittautunut melko käytännölliseksi. Se on kätevän kokoinen ja mahtuu tarvittaessa paksuun asiakirjasalkkuun mappien seuraksi. Akun pitkän kestoajan ansiosta laturia ei aina tarvitse mukana vaan säilytän sitä salaman kotelossa. Vara-akku kameralaukussa varmistaa kuvausretken onnistumisen.

DC-70 laukku on kuitenkin liian pieni, jos esim. laajakulmalisäke pitäisi ottaa mukaan. Laukun ostajan kannattaa ottaa omat varusteensa mukaan liikkeeseen ja kokeilla miten ne asettuvat laukkuun (mikäli kokeilu on liikkeessä sallittua).

Kävelyretkelle lähdettäessä kamera tulee otettua mukaan sellaisenaan. G1 mahtuu päällystakin ja pilkkihaalarin taskuun. Jonkinlainen pussimainen suojus olisi hyvä suojaamaan kameraa, mutta ilmankin on tullut toimeen. Vähänkin isompi kamera olisi kuljetettava taskun sijasta laukussa. Talvella kameran lämpöisenä pitäminen on tärkeää. Akun kapasiteetti hiipuu kylmässä.

1.5 Tv-katselu

Videokatselu kamerasta televisioon toimii hyvin. Kuva on koko tv-ruudun kokoinen ja yllättävän hyvälaatuinen. Olen kokeillut toimintoa erilaisten televisioiden kanssa - tavallisesta 28"/4:3 tv:sta isoon 36"/16:9 malliin. Pystykuvat ovat luonnollisesti ongelma.

Digitaalisten kuvakertomuksien katselussa on yleisesti ottaen ongelmia. Kuvia pitäisi pystyä näyttämään televisiosta, joka ei kelpuuta tavallista tietokonetta ohjelmalähteeksi (muuten kuin poikkeustapauksessa). Tietokoneitten näytönohjaimien tv:lle sopivissa videoulostuloissa kuvan laatu on ainakin aiemmin ollut vaatimaton ja yleistyvä 16:9 tv on näyttönä ongelmallinen videoulostulojen tukiessa vain 4:3 näyttöjä. Datavideoprojektoria ei ole saatavilla ja ne ovat hintojen laskusta huolimatta vielä harvinaisia "diaprojektoreina".

G1:n videotoiston laatu on hyvä ja kokeilin myös kuvien lataamista tietokoneelta kameran muistikortille. Siirto tapahtuu Canonin Zoom Browser -ohjelmassa. Laatu oli silmämääräisen arvion perusteella parempi kuin tietokoneisiin liitettävillä halvemmilla vga-pal-muuntimilla.

Tv-kaapelissa ei ole mukana RCA-BNC tai RCA-SCART-adapteria. Ne onkin hankittava, jotta katselu ei jäisi vain haaveeksi.

1.6 Käyttöohje, takuuehdot ja huolto

Kamerassa tuli mukana suomenkielinen ohjekirja. Se on sisällöltään ok. Kuvitus ja koko yleisilme on selkeä. Paikoitellen tuntui, että erilaisten varoitusten kohdalla esiintyy turhaa toistelua - onkohan takana amerikkalaistyylistä "asiakas on vähä-älyinen" -ajattelua.

Silmiinpistävää on, että akusta on käytetty oudosti sanaa akkuyksikkö ja välillä myös sanaa paristo ja akku. Kovin sekavaa. Kielenhuolto on jäänyt ohjetta laadittaessa puolitiehen. Ohje pyrkii ilmeisesti olemaan aloittelijan ohje ja silloin kieliasun pitäisi olla parempi.

Ostin kameran aivan normaalisti Suomesta. Näyttää siltä, että takuuehdot ovat nyt eri pohjalla kuin aiemmin - ns. kansainvälinen takuu on poissa kameran osalta ainakin tässä tapauksessa. Myöhemmin hankkimassani salamalaitteessa takuu on perinteinen.

Kamera on siis palautettava ostomaahan huoltoa varten. Käsittääkseni syynä on se, että kameroiden ostamista ulkomailta pyritään hillitsemään. Tämä on ymmärrettävä asia, jolla pyritään säilyttämään perinteisen maahantuontiorganisaation toimintaedellytykset.

Kotimaista myynti- ja huolto-organisaatiota tarvitaan mielestäni edelleen ja olen sen tuomasta lisäarvosta valmis hiukan maksamaankin.

Joidenkin tuotteiden suuria hintaeroja kotimaan ja esim. Saksan välillä on vaikea ymmärtää. Pientä eroa syntyy alv:n eroista ja yritysten yleisistä kustannuksista, jotka ovat meillä korkeammat. Valmistajat tukevat tiettävästi määräalennuksin suuria kauppiaita - siis esim. saksalaisyrityksiä.

Toisaalta mistähän ostaja voi varmistua, että suomalaisen kauppiaan myymä kamera on tullut suomalaiselta maahantuojalta ja saa siten huollon Suomessa ?

Huollot ulkomailla saattavat olla ongelmallinen juttu. Itse ainakin olisin melko huolestunut, jos kamera pitäisi lähettää Keski-Eurooppaan tai rapakon taakse huollettavaksi.

Kertomusten ja omienkin kokemusten perusteella huollot eivät aina suju aivan toivotulla tavalla kotimaassakaan. Tästä sain kokemusta myös G1:n ulkoisen salaman liitännän häiriöiden korjauksessa. Huollon pienten erehdysten vuoksi kameran piti käydä kolme kertaa ennenkuin se tuli täysin kuntoon. Onneksi huolto oli kotimaassa.

1.7 Salamavalon käyttö ja lisäkkeet

Canon G1:n ohjeissa on eräs epäselvä kohta. Sivulla 110 mainitaan varoituksena, että "Ulkoisen salaman valaistusteho ei ehkä säädy automaattisesti silloin, kun kameraan on kiinnitetty lisäobjektiivi. Kamera voidaan tässä tapauksessa joutua kytkemään manuaalitilaan, ja sen suljinnopeus ja aukko on silloin valittava käsin."

Teksti on epämääräistä, eikä sellaista saisi löytyä. Jää avoimeksi onko tämä tosiasia Canonin omilla salamalaitteilla (kaikilla malleilla ?) vaiko vain yleismallisilla salamalaitteilla. Canonin omista salamalaitteista tiedetään, ettei niitä (kalleinta mallia lukuunottamatta) voi käyttää täyden käsisäädön tilanteessa (M) sillä ne välähtävät maksimiteholla.

Objektiivilisäke heikentää valovoimaa, se lienee tässä lähtökohtana. Jos kamerassa olisi järjestelmäkameroiden tyylinen TTL-salamamittaus ei lisäkkeillä, suotimilla ym. olisi vaikutusta valotuksen oikeellisuuteen vaan automatiikka huomioisi asian.

En ole löytänyt Canonin dokumenteista tarkempaa selvitystä miten salama-automatiikka teknisessä mielessä toimii eli onko kamerassa todellinen TTL-salamamittaus vai ei. Voi olla, että kamera vain ilmoittaa salamalle, että kuvausetäisyys on mittauksen mukaan xxx ja herkkyysasetus on zz. Lisäksi laitteet saattavat päättää yhdessä, että suljinaika 1/60 ja aukko 2,0 ovat ok. Salama sitten vain laskee tarvittavan tehon. Jos asia olisi näin ei objektiivilisäkettä huomioida valotuksessa, sillä mitään TTL-mittausta ei tapahdu. Tämä selittäisi ohjekirjan varoituksen. Voisi olettaa, että valmistaja tietäisi ja kirjoittaisi täsmällisempää tietoa.

Vertailun vuoksi Nikon Coolpix 990:n objektiivilisäkkeiden kanssa ei kameran ohjekirjan sivun 66 mukaan voi käyttää lainkaan salamaa - ei sisäistä eikä ulkoista. Tämä oli eräs oleellinen miinus Nikon - Canon vertailuissani (saatoin kompastua omaan näppäryyteeni eli ehkä kameroissa ei olekaan käytännön olosuhteissa eroa tässä suhteessa).

Huom! Mitä tahansa vanhaa salamalaitetta ei saa muitta mutkitta liittää Canon G1:n varustekenkään (sama saattaa päteä myös muihin kameroihin) ! Itse luin asiasta ensimmäisen kerran Matti Harjun digitaalikamerauutisista joulukuussa 2000, ks. 20.12.2000. Lisätietoa salamalaitteista ja E-TTL:n toiminnasta Canon G1:n yhteydessä on saatavilla mm. saiteilta.

1.8 Ensimmäiset kuvat

Käytännön kuvaus G1:llä vaikutti heti alusta pitäen ihan sujuvalta. Kamera vaikutti jämäkältä ja kaikin puolin toimivalta. Suurehko paino helpotti kuvaamista pitkillä suljinajoilla.

Kameran muoto ei ollut oikein käteen käyvä ja lcd:n esiin kääntäminen ja asettelu sopivaan kulmaan tuntui "ylimääräiseltä ohjelmanumerolta" (voisihan sitä toki pitää aina lcd:n ulospäin käännettynä). Käynnistyminen kuvausvalmiuteen tuntui hitaalta.

Oma salaman yhteydessä kamera näytti ainakin ulkona tarjoavan suljinaikaa 1/60. Oman salaman teho vaikutti yllättävän hyvältä. Ulkoista salamaa ei ollut aluksi käytettävissä.

Siirtyminen manuaalisäätöihin oli helppoa ja vallitsevan valon ja salaman suhdetta sai säädettyä helposti esim. valintakiekon asennossa "Tv" tai "P" :n yhteydessä +/- korjauksia käyttäen. Pikkupakkasessakin kaikki tuntui pelaavan ihan hyvin ja käyttö onnistui jopa ohuet käsineet kädessä.

Aluksi tuntui siltä, että otettu kuva viipyi liian vähän aikaa (2 s) näytöllä laukaisun jälkeen, jotta siitä olisi ehtinyt kunnolla päätellä mitään. Myöhemmin huomasin, että valikoista voi valita pidemmän ajan (10 s). Kun kameraan sitten oppi luottamaan siirryin takaisin lyhyeen aikaan.

Joidenkin kuvien osalta näytti siltä, että kuvankäsittelyohjelmalla voi vielä saada parannettua laatua. Erittäin hyvä seikka oli, ettei kuvissa ainakaan ollut liian jyrkkää kontrastia.

Tässä näytteeksi yksi ensimmäisistä kuvistani G1:llä - "Wanha paja" (koko n. 75 kt). Kuva on pienennetty kokoon 640 x 480 ja kuvattu kameran omaa pikkusalamaa käyttäen.

Digikameran hankinnasta ja käytöstä - 1